Vink vink! Toukokuussa ilmestyy Kevin Wignallin Like Plastic -pienoisromaani, johon sain kunnian toteuttaa (päälle parinkymmenen sivun) sarjakuvaosuudet. Moni on tämän jo Arktisen Banaanin sivuilta spotannutkin, sillä sen perään on kyselty ja udeltu mistä ihmeestä opuksessa on kyse. Kirja sekoittaa proosaa ja sarjakuvaa, kulkien kahdella eri tasolla. Pääjuonikuvio seuraa protagonisti Rokun mustan huumorin sävyttämää ristiretkeä, toinen hänen ihailemansa sarjakuvasankari Brett Plasticin seikkailuja.

Takakansiteksti lupaa seuraavaa:

"Tiedättehän miten kaksi nuorta, viehättävää ja muodikasta japanilaista naista voi näyttää joskus hillittömän iloisilta. Megumi ja Junko ovat todella iloisia, koska he ovat Lontoossa ensimmäistä kertaa ja se on kaikkea sitä, mitä he ovat odottaneet. Heidän ensimmäinen matkapäivänsä on vangittu kaikkine yksityiskohtineen 172 digitaaliseen valokuvaan.

Yökerhossa he saavat laseihinsa jotain ylimääräistä, ja herättyään Megumi huomaa menettäneensä jotakin hyvin henkilökohtaista.

Megumi soittaa hädissään serkulleen Rokulle ja pian tämä saapuu tyylikkäine vaimoineen Lontooseen järjestelemään asioita esikuvansa, sarjakuvasankari Brett Plasticin tapaan. Lannistaako ystävällisyyden hypervoima venäläisen mafiapomon perverssin pojan, vai tarvitaanko sittenkin järeämpiä otteita?"

Oli todella hauska sukeltaa Brett Plasticin maailmaan, ja vaihteeksi työstää sivuja harmaasävyissä. Valitettavasti kirjan julkaisuajankohtaa jouduttiin pariinkin otteeseen siirtämään Perkeroksen ja Lapsuksen takia, mutta nyt se on vihdoin painossa! Like Plasticin on määrä ilmestyä viikolla 20–21.

Kollega ja ystävä Toni Tirri menehtyi yllättäen viikko sitten sunnuntaina. Koko alkuviikko meni hieman sumussa, ja tämän kirjoittaminen tuntuu edelleen hyvin epätodelliselta. En kenties voi kehua kuuluneeni Tonin lähimpiin ystäviin, sillä törmäsimme toisiimme lähinnä erinäisissä sarjakuvatapahtumissa, Sarjakuvafestivaaleilla ja Tampere kupliissa. Siksi lieneekin hullunkurista, että Toni oli mulle sellainen ihminen jonka kanssa tuli juteltua ummet ja lammet, avauduttua sellaisistakin asioista, joita ei oman lähipiirin kanssa ole ottanut puheeksi. Toni oli yksinkertaisesti helposti lähestyttävä, vilpitön ja isosydäminen kaveri. Hän oli niitä ystäviä, joita aina etsi sarjakuvatapahtumista. Muutama viikko sitten näimme Tampere kupliissa, mutta ajatustenvaihto jäi harmillisen lyhyeksi. Livistäessäni kotiin, paiskasin vielä Tonin kanssa kättä ja sovimme juttelevamme enemmän paremmalla aikaa.

Uskon, että välillämme vallitsi syvä kunnioitus toistemme duuneja kohtaan. Ainakin itse allekirjoitan tämän, sillä Toni oli eräänlainen esikuva. Käydessäni ensimmäisiä kertoja Sarjakuvafestivaaleilla Toni oli jo vakiinnuttanut asemansa pienlehtipuolella, ja potki omalla esimerkillään meikäläistä eteenpäin.

Oheinen Villimpi Pohjola -strippi on mun hiljainen hatunnosto Tonille. Mä toivon että arvostat tätä, ystäväni.

Lämmin osanotto Tonin läheisille, vaimolle ja lapsille, ystäville ja kollegoille. Olette kaikki ajatuksissani.

No nyt ne tupsahtivat painosta. Pahoittelen heikkolaatuisia kuvia, mutta halusin pistää todistusaineistoa pikimmiten. Huomenna lauantaina 12.4. olen Supermessuilla Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksella, missä uutukainen virallisesti lanseerataan. Lapsuksen tiimoilta on haastattelu Kirja-lavalla klo 15, jonka jälkeen signeeraan opuksia tuttuun tapaan Arktisen Banaanin osastolla D 903. Tervetuloa poikkeamaan siis!

Suurkiitos kaikille ennakkotilauksista. Niissä menee tovi, mutta saan ensimmäiset paketit matkaan maanantaina. Tulossa on siis, kiitos kärsivällisyydestänne. Palailemisiin!