The last 12 months have been pretty rough both work-wise and in personal life. Everyone knows I've always been a workhorse, but 12–15 hour days have recently become a norm, and it's beginning to take its toll. A few larger projects need to be finished by the end of the year, so I'll need to shift yet into another gear. It's a challenge, but possible. :) I'm keeping myself motivated by thinking about my own projects, which I'll hopefully have the luxury of turning to after the crunch time. But yes, I think I'll need a short breather in between...

Anyhoo, finding myself swamped and stuck at the studio 24/7 inspired me to begin documenting our daily life at Kaiku collective. I share a studio space with fellow freelancers Petri, Daniel, Camilla and Mikko (soon moving in), located at an old freemasons' congregation room in downtown Tampere. The place is great and the bunch is fun, which is actually a big relief considering the amount of time we spend staring at each others' pieholes each day. :)

Readers often think that Villimpi Pohjola is some kind of an autobiographical comic strip. Well, it's not. Sure I use bits and pieces of real conversation, occurred events or other fun ideas from friends here and there, but it's all written fictional material. To counterbalance this (both the laborious writing and somewhat polished drawing), I thought I'd begin doing these fast warmup comics of our collective's daily mishaps. I'll be posting them online every Tuesday from now on, so sorry for the spam. ;) Hope you enjoy the small peek behind the scenes, though. The life of a cartoonist is action-packed and exciting, full of danger and adventure lurking behind every corner...

See you later, fellas!

Myöhästyneet kiitokset vielä kaikille viikontakaisilla sarjakuvafestivaaleilla poikenneille! Teitte festeistä Pohjois-Euroopan suurimman sarjakuvatapahtuman. Erityiskiitos kuuluu myös järjestäjille – festarit oli hienosti organisoitu, ohjelmaa riitti ja kaikki oli lähellä. Tunnelma oli katossa halki viikonlopun ja festeiltä saikin uutta puhtia paahtaa tulevat viikot taas 24/7. Sanoinkin Kumioravan pojille että tapahtuman jälkeen tuntui siltä kuin olisi ollut lomalla (vaikka käytännössä olikin taas duunissa koko viikonlopun). :) Festarit ovat aina tervetullut irtiotto byroolla homehtumiseen.

Tuttuun tapaan kadotin rahani Pienlehtitaivaaseen, jätin valokuvat napsimatta ja ennätin turista kavereiden kanssa aivan liian vähän. Myyntipöydän ääreltä on välillä vaikea päästä livahtamaan karkuun, joten varsinaisia tapaamisia ei kannata liiemmin sopia festien ajalle. Onneksi on iltaklubit, joissa tulikin sosialisoitua kunnolla. :) Suuren Kurpitsan 30-v.-kemuista löytyi kasapäin vanhoja tuttuja ja tosiaan muutama uusikin kaveri.

Jälleen kerran Villimpi Pohjola 1 -albumin perään kyseltiin ahkerasti, mutta tällä hetkellä joudun ikävä kyllä jankkaamaan samaa laulua – neuvottelut ovat kesken, katsotaan saataisiinko jonkinlainen uusintapainos pullautettua pihalle! VP 2 -albumitkin ovat kohta lopussa, sillä festareiden jälkeen niitä on kaikkinensa noin tusinallinen jäljellä. Jos sellaista siis kaipaatte, paiskatkaa sähköpostilla piakkoin. ;)

Itseltä jäi tosiaan kuvat ottamatta, mutta onneksi Henry Söderlund dokumentoi viikonlopun varsin kattavasti. Tsekkailkaa kuvat täältä. Summa summarum: Kiitos jälleen kaikille, teitte festareista lämminhenkiset ja onnistuneet. Näillä eväillä jaksaa taas eteenpäin, ainakin Helsingin Kirjamessuille asti. ;) Palataan!