Kollega ja ystävä Toni Tirri menehtyi yllättäen viikko sitten sunnuntaina. Koko alkuviikko meni hieman sumussa, ja tämän kirjoittaminen tuntuu edelleen hyvin epätodelliselta. En kenties voi kehua kuuluneeni Tonin lähimpiin ystäviin, sillä törmäsimme toisiimme lähinnä erinäisissä sarjakuvatapahtumissa, Sarjakuvafestivaaleilla ja Tampere kupliissa. Siksi lieneekin hullunkurista, että Toni oli mulle sellainen ihminen jonka kanssa tuli juteltua ummet ja lammet, avauduttua sellaisistakin asioista, joita ei oman lähipiirin kanssa ole ottanut puheeksi. Toni oli yksinkertaisesti helposti lähestyttävä, vilpitön ja isosydäminen kaveri. Hän oli niitä ystäviä, joita aina etsi sarjakuvatapahtumista. Muutama viikko sitten näimme Tampere kupliissa, mutta ajatustenvaihto jäi harmillisen lyhyeksi. Livistäessäni kotiin, paiskasin vielä Tonin kanssa kättä ja sovimme juttelevamme enemmän paremmalla aikaa.
Uskon, että välillämme vallitsi syvä kunnioitus toistemme duuneja kohtaan. Ainakin itse allekirjoitan tämän, sillä Toni oli eräänlainen esikuva. Käydessäni ensimmäisiä kertoja Sarjakuvafestivaaleilla Toni oli jo vakiinnuttanut asemansa pienlehtipuolella, ja potki omalla esimerkillään meikäläistä eteenpäin.
Oheinen Villimpi Pohjola -strippi on mun hiljainen hatunnosto Tonille. Mä toivon että arvostat tätä, ystäväni.
Lämmin osanotto Tonin läheisille, vaimolle ja lapsille, ystäville ja kollegoille. Olette kaikki ajatuksissani.
